Kesä on vaihtunut taas ihanaan syksyyn. Syksy taitaa olla lempivuodenaikani! Kynttilät, tuubihuivit, pipot, villasukat, lapaset, ruska ja muutenkin kaunis luonto, kirpeä ilma... Syksyssä vain on sellainen tunnelma, josta pidän kovasti. Koirienkin kanssa on kiva käydä lenkillä, kun ei ole niin kamalan kuuma kokoajan.

Kävimme viikko sitten Karstulassa mökillä koko sakin voimin. Itse olin viikonlopun flunssassa, mutta ihana oli silti päästä lepäilemään keskelle kaunista luontoa. Vili ja Veeti nautti silminnähden saadessaan vipeltää pitkin mökkipihaa ilman vauhtia pidätteleviä hihnoja. Veteenkin uskaltautuivat pikkuisen kahlaamaan. :) Seuraavassa kuvia mökkireissusta. :)

Minun rakas <3

Veeti vähän hämmentyi, että ketä tässä nyt pussaisi. Päätti sitten pussata itseään. <3

Uskaltaa, uskaltaa! :)

Kahluukaverit

Karstulan näkötornista

Veeti rannalla.

Vili näytti mielipiteensä kuvaussessioista. :D

Ihana Vili <3 Veeti puolestaan ihmetteli veikan poseeraamista: "Whaaat, mitä sä oikeen teet?!?!"

Kaverukset. Mun maailman parhaat pikkuset. <3

Loppuun vielä esittely Veetin ihkaensimmäisestä syys-/talvivaatteesta. Löysin tällaisen Muuramen näyttelystä, ja eihän sitä voinut jättää ostamatta. Vaatettamisen tarve molempien koirieni roduilla kun on todellinen kylmällä kelillä.

Digikuvauksen jatkokurssikin alkoi tällä viikolla. Mulla kävi tuuri, kun sain paikan kurssille. Paikkoja kun oli vain 14kpl!

Veetin kasvukuvia :)

Heipsan!

Tässäpä taas kerralla useampi Veetin kasvukuva. :)

11 vko

12 vko, 1650g (Huom. taustan linssilude. :D)

4kk, 2150g (Etsi jälleen kuvasta The Linssilude. :D)

 Niin se vain kasvaa mun pieni kultamurunen. :) Uusimmassa kuvassa Veeti näyttää jo niin isolta pojalta. :)

Tänään käytiin Veetin kanssa ensimmäistä kertaa tutustumassa koiranäyttelyyn Muuramessa. Vielä ei Veeti kehään asti oikeasti päässyt, vaikka ennen näyttelyn alkua kyllä kokeiltiin kehässä toikkarointia. :D Veeti teki myös hienon teon oman rotunsa eteen: pikkunen kävi luovuttamassa vertaan geenitutkimusta varten. Verikoe ei ollut yhtään kiva, mutta hienosti Veeti sen kesti. :) Tänään kävi myös kolme muuta prahanrottakoiraa antamassa näytteensä. Toivottavasti saadaan mahdollisimman monta rodun edustajaa mukaan tutkimukseen!

Veetin viikoittaiset seisotus- ja kasvukuvat

Pistänpä tänne nyt kerralla "hieman" myöhässä niin 9-viikkois- kuin 10-viikkoiskuvat. Ensimmäisessä Veeti 1200g, toisissa 1430g. :)

9 viikkoa

10 viikkoa

10 viikkoa

Onpas ollut kiva kesä - ja se jatkuu edelleen!

Täällä ollaan tutustuttu uuteen perheenjäseneen, nautittu kesästä, treenailtu koiratanssia, käyty kotipaikkakunnalla ja Hangossa... ja vaikka mitä muuta!

Vilin kanssa tuli vähän takapakkia koiratanssin suhteen. Poika alkoi yhtäkkiä oudosti haukkua kasin ja pujottelun alussa. Siis vain tuijotti mua ja haukkui eikä mikään keino saanut tätä loppumaan. Koitin jämäkkää kieltämistä sekä selän kääntämistä, vaan ei. Kyllähän se jossain vaiheessa loppui, mutta tuskastuttavan kauan raikui lähitienoo, kun Vili pisti menemään. Sitten vielä mulle pamahti hirveä poskiontelontulehdus, eikä pystytty kunnolla treenaamaan. Niinpä tein kurjan päätöksen: jätettiin tänään olleet koiratanssin möllikisat harmillisesti väliin. Kyllä pikkuisen meinasi harmittaa, kun käytiin katsomassa kurssikavereiden hienoja esityksiä. Mutta jospa sitten ensi kerralla, kun saadaan treenattua kunnolla. Eli treenit jatkuu! :)

Vilin liikehaukkumisen suhteen kuitenkin (toivottavasti) tapahtui läpimurto toissailtana! Jostakin sain päähäni kokeilla vinkuvaa pientä tennispalloa treenipalkkana namien sijaan. Olenhan mä koittanut vinkuleluja ennenkin, mutta en tuota palloa. Ja voi hyvä luoja kuinka poika syttyi!! En ole IKINÄ nähnyt Vilin tekevän liikkeitä - varsinkaan pujottelua - niin nopeasti kuin pallon avulla teki! Haukkua yritti pari kertaa, mutta sain sen sammutettua nopeasti. Tehtiin siis aina pari liikeketjua, jonka jälkeen naksautin ja heitin pallon. Vili myös palautti pallon nätisti takaisin mun luokse, kun sai namin palkaksi pallon tuonnista. Mä olin ja olen edelleen NIIN onnellinen! Olisittepa nähneet tuon pienen koiran jätti-iloisen ilmeen! Siitä olisi pitänyt saada kuva. :) Yksi parhaista jutuista elämässä on oikeasti se, kun näkee Vilin iloisen ilmeen ja innostuksen sen pienistä silmistä ja koko naamasta. Siinä tulee itsekin niin hyvälle tuulelle, ettei paljon sillä hetkellä haittaa mun sairastamiset.

Täällä nykyisen asuinpaikkamme lähellä on vielä syrjäisessä paikassa oleva hiekkapohjainen kaukalo, jossa on siis umpinaiset aidat. Tiedän siellä käyvän muitakin koirakkoja, joten ollaan otettu se treenipaikaksi - siellä kun poikaa voi pitää täysin vapaana ja heitellä palloa pitkän matkan päähän. Aivan meidän vieressä on myös nurmikkopohjainen jalkapallokenttä, jonka kolme laitaa on aidattu verkolla. Neljännelläkin laidalla on aita, mutta ei se kyllä Viliä pidättele. Onneksi kentän ohi kulkee ilta-aikaan todella vähän porukkaa. Mikäli siis ei jakseta lähteä kauempana olevalle kaukalolle, tulee sitten käytyä tuossa nurmikkokentällä. Tää uusi asuinpaikkamme on kyllä aivan mahtava koiraharrastusta ajatellen. Paras, missä olen Jyväskylässä asunut. Ja mähän olen kiertänyt melkein Jyväskylän joka kolkan näiden kahdeksan vuoden aikana. :P

Seuraavat möllikisat olis kuulemma Tampereella. Sinne saattaisi olla lähdössä muutama kurssikaveri. Mulla ongelmaksi vain nousee toi ruokajuttu. Miten mä voin minnekään pitemmälle reissulle lähteä, kun en pysty syömään missään yhtään mitään? Ainut mahdollisuus olisi sopia Tampereen päässä jonkun ABC:n tmv. kanssa, että saan käydä siellä ruoan lämmittämässä. Kisapaikalla ei varmaan sellaista mahdollisuutta ole? Kyllä ottaa päähän. :( :( Kunpa tää tilanne vähän helpottuisi jossain vaiheessa, ettei se rajoittaisi elämää enää ihan niin paljon. Ajatella, että nykyään toivon, että ruokavalio rajoittuisi enää "vain" gluteenittomaan. Se tuntuisi tällä hetkellä melkein taivaalta.

Veetin kanssa ollaan pyöritty siellä sun täällä, jotta pieni tottuisi kaikkiin ihmeellisiin koiran elämään kuuluviin asioihin. Olemme valloittaneet mm. Kelan, Keljon ja keskustan apteekin, kolme eri eläinkauppaa, Jyväskylän keskustan, busseja, junan, autoja, Hangon........ ensi viikolla olemme menossa tutustumaan läheiseen vanhainkotiin. Olen suunnitellut osallistuvani Veetin kanssa kaverikoiratoimintaan sitten kun pojalla ikä kyseiseen touhuun riittää (ja jos luonne siihen sitten vanhempana vielä sopii), joten on tärkeää jo varhaisessa vaiheessa tutustua myös siihen puoleen. Ei sitten vanhempana jännitä enää rollaattorit, vanhainkodin hajut jne.. Veeti on kyllä aivan mahtavan rohkea pieni poika! Jotkut ihmiset saattaa jännittää, jolloin kuulee kommentteja "Se taitaa olla vähän ujo", kun taas seuraavan vastaantulijan luokse mennään häntä pystyssä kättä lipomaan. Pääasiassa kaikkia uskalletaan käydä moikkaamassa ihan omaehtoisesti, pakottanut en ole.

Eilen käytiin tutustumassa Seppälän Mustiin ja mirriin samalla, kun hain pojille ruokaa pakkaseen. Veeti veti siellä kyllä sellaisen riehumiskohtauksen (ja yhdet turvat.... :P), että kaikkia nauratti! Paljon tuli pikkuiselle rapsutuksia, Veeti puolestaan antoi vastalahjaksi lipaisuja kera heiluvan hännän. :) Kaupan lattiatasossa olevat herkulliset luut myös houkutteli Veetiä hurjasti: kaikkia olisi pitänyt päästä lipomaan, vaikka meidän oma ostoskori oli pullollaan herkkuja. :D Kaupan pihalla olevalla nurmikolla piti vielä heittää hurjat kyljen kautta kuperkeikat ja hepulikohtaukset ennen bussiin menoa. :D Eihän siinä voinut muuta kuin nauraa tuota pursuavaa elämäniloa katsellessa. On tuo ihana.... :)

Myös kynsienleikkuuta ollaan harjoiteltu. Outoa kyllä, etutassujen kynsien leikkaaminen sujuu oikeastaan noin vaan, mutta takatassut alkaakin sitten ärsyttää. Vähän meinaa Veeti kiemurrella ja vinkua, mutta hyvin ja päättäväisesti ollaan kuitenkin myös ne kynnet leikattu. Olen tosin kyllä aina leikannut etutassut ensin, joten meneeköhän Veetillä vain hermot sitten takatassujen kohdalla? Täytyykin tänään/huomenna kokeilla takatassut ensin. Lisäksi ollaan harjoiteltu hampaiden katsomista, pöydällä seisomista, istumista, makuulle menoa sekä seuraamista. :) Sisäsiisteyskasvatus on tietenkin edelleen tosi vaiheessa, mutta hienosti Veeti tekee tarpeensa myös ( :D ) pihalle. Talvea odotellessa... Märästä nurmikosta tai maasta Veeti ei selvästi oikein välitä (kukapa siitä tykkäisi), mutta muuten kaikki erilaiset alustat on ainakin tähän mennessä ollut ok. Poika on päässyt kävelemään asfaltilla, metsäpolulla, pehmeässä hiekassa, pienien kivien kivikossa, nurmikolla (jota muuten rakastaa yli kaiken, varsinkin, kun siihen on jätetty vastaleikattua ruohoa! :D), lisäksi myös metalliritilällä (ulko-oven edusta), käytävän matolla, metallialustalla, kumipohjalla, oman kodin muovimatolla, kaakeleilla.... Jospa tämä vähän ehkäisisi mahdollista näyttelyalustajännitystä.  :)

Kyllä kasvattaja muuten oli täysin oikeassa: ei sitä nykyään saa ulkona rauhassa liikkua, jos vain Veeti on mukana. Kyllähän Vilikin herättää paljon huomiota, mutta Veetin pienen pieni koko vielä enemmän. Toisaalta se on nyt tosi hyvä juttu sosiaalistumisen kannalta. Ei tarvitse pyytää vieraita ihmisiä silittelemään, koska ne tulee meidän luokse ihan itse. :D Koskakohan se kuitenkin alkaa jo ärsyttää? Varsinkin, jos on kiire johonkin. Mutta ainahan sitä on kiva jutella koirista melkein kenen kanssa vaan. Säästyypä sitten avokki vähän edes mun koirahopinältä. :)

Tänään hellepäivän kunniaksi pojat saivat koirien "jätskit". Vili veti luun kuin vanha tekijä, mutta Veetille tikku oli tietääkseni elämänsä ensimmäinen. Näytti se pojalle kuitenkin maistuvan. :) Vilille jäinen luutikku teki erityisen hyvää, koska tosiaan olimme tänään katsomassa koiratansseja ja oli KUUMA. Kyllähän meillä siellä onneksi oli paljon vettä mukana, jolla myös kastelin Vilin turkkia välillä.

"Mmmmmm... Luu.... Mmmmm... Kylmää..."

Jättikorvat! :D Se on muuten siinä ja siinä, ettei noilla joku tuulinen päivä lähdetä lentoon. :D Koiralentoa tanssin rinnalle?

Omnomnomnom!

Veetin ensimmäinen luu:

Hurrrja lihanrepijä!

"On tää koiranelämä kyllä aikas leppoista!"

"...paitsi kun se tyhmä ihmisalamaiseni vei mun luutikun. Siitä muka saattaa irrota luunsiruja (sain lihat jo revittyä irti), joita en välttämättä vielä osaa pureskella. Olen muka niin pieni vielä. Mutta sainpa lohdutukseksi kanafileen. Nam!"

Veetin mielipide kuvaustuokiosta. XD

Lopetanpa tältä erää tähän, jottei postaus veny aivan liian pitkäksi. :)

Veeti Vekkuli saapui kotiin pitkän odotuksen jälkeen :)

Hejsan!

Niin kuin otsikko jo paljastaakin, muutti meille eilen pieni prahanrottakoirapoika. Viralliselta nimeltään pentu on Ihanuuden Cassius Clay, mutta tuttavallisemmin Veeti. :) Pentu on kyllä aivan mahtava pieni koiranalku! Tarpeet osaa tehdä tosi hienosti ulos, mutta toki joitakin vahinkoja sattuu. Luonnetta löytyy myös oikein hienosti: Vili-veikan Ikeahiirikin vietiin niin polleasti omaan pesälaatikkoon ikään kuin sotasaaliina. :D Olen kyllä muuten ollut näin alussa todella tarkka lelujen suhteen, ettei tulisi mustasukkaisuusongelmia.

Pikkuisen jännitin Vilin suhtautumista uuteen perheenjäseneen, mutta ainakin tähän mennessä kaikki on mennyt oikein hyvin. Vili vähän kyllä ihmettelee, että mikäs tuo kirppu oikein on. Tuossa ne kuitenkin nukkuu samalla sohvalla, tosin ei ainakaan vielä aivan kylki kyljessä. :) Toivottavasti niistä tulisi leikkikavereita!

Seuraavaksi kuvia uudesta tulokkaasta ensimmäisenä kokonaisena päivänä omassa kodissa:

Veljekset. :)

Riehumista possun kanssa. :D

Veeti poseeraa. Tuleva linssilude? :D

PrahanPOSSUkoira!

"Minulle oli laitettu jo valmiiksi hieno oma peti, jossa on kaiken muun kivan lisäksi vielä kasvattajantuoksuinen fleecenpala! Tänne minä raahasin kotiin saavuttuani isoveikkani Ikean hiiren "sotasaaliina". Onneksi veli on niin kiva, ettei sitä haitannut yhtään."

Veetiltä löytyy selvästi luonnetta, vaikka ikää tulee huomenna vasta 8 viikkoa. Nyt aletaan ensi viikolla tutustumaan Jyväskylään: muihin ihmisiin, koiriin, bussilla matkustamiseen (autoreissut sujuu oikein hyvin), kaupungin vilinään jne. Ajattelin myös soitella johonkin Jyväskylän vanhainkotiin ja kysyä mahdollisuudesta vierailuun. Veeti sitten tottuisi myös rollaattoreihin sekä vanhoihin ihmisiin. Minä kun olen kaavaillut pennulle kaverikoiratoimintaan osallistumista. Saa nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan! :)

Vilin kanssa ei olla nyt pariin päivään ehditty treenata koiratanssia viime maanantain muuton takia. On ollut aikamoinen homma tavaroiden purkamisessa! Nyt kuitenkin käynnistetään treenit uudestaan, sillä mä menin ja ilmoitin meidät 27.7. koiratanssin möllikisoihin starttiluokkaan! Hui helkkari... Noh, tavoitteet ei ole kovin korkealla: toivon, että Vili tekisi edes muutaman liikkeen. Tilanne kun on varmasti kovin jännä koiralle - ja myös minulle, jonka Vili puolestaan aistii. Meidän ohjelma kestää 1min 15 sek. Sehän olisi virallisiin kisoihin 15 sekuntia liian lyhyt, mutta starttiluokkaan oikein hyvä. :)

Otin myös Vilistä kuvia ensimmäisenä isoveli-päivänä:

Vilin peti on nostettu nojatuolille, johon Vili on aiemminkin saanut mennä ilman lupaa. Sohvalle ja sängyllehän ei ole asiaa ilman lupaa.

Vili ja uusi ankka-apina. :D

Mukavaa heinäkuuta kaikille! :)

Liikesarjoja!

Koiratanssikurssi sen kuin jatkuu ja vaikeustaso nousee. Eilen treeneissä harjoiteltiin ensimmäistä kertaa liikkeiden yhdistämistä sekä musiikin tahtiin improvisaatiota. Meillä Vilin kanssa ongelmana on kontaktin säilyminen treenikentällä: Vili jaksaa treenikentällä keskittyä muhun n. 30 sekuntia kerrallaan ja sitten taas ympärillä olevat ärsykkeet (muut koirat ja ihmiset) vie voiton. Hieman turhauttavaa. Mutta sen 30 sek. ajan temput sujuu jo ihan hyvin! :D

Treeneissä kouluttaja halusi nähdä jokaisen koirakon version kahden liikkeen yhdistämisestä kolmannella liikkeellä. Meidän vuoron tullessa jotenkin hämmennyin, kun en meinannut saada Viliin kontaktia. Ensimmäisen tempun se teki hienosti ja sit mulla meni pasmat sekaisin. Ensin päätin, että toista kertaa en nyt tässä rupea yrittämään, mutta yritettiin kuitenkin - ja hienoin tuloksin! Vili malttoi keskittyä muhun kaikkien kolmen liikkeen ajan ja saatiin vietyä sarja loppuun muiden katsellessa! Olin mä vaan niin ylpeä, jälleen kerran. :)

Kouluttajalta saatiin myös hyviä ohjeita. Meidän kannattaa kuulemma tehdä lyhyitä treenipätkiä, jolloin kontakti säilyy eikä Vili opi aina haahuilemaan kesken temppujen. Tämä ohje koskee tosin kentällä treenaamista, sillä kotona kontakti kestää paljon paremmin ja pätkät voivat olla paljon pidempiä. Lisäksi liikkeet sujuisivat kuulemma oikein mainiosti, jos mä olisin miniatyyri-ihminen! :D Eli Vilin kokoinen. Poika kuulemma nimittäin tekee liikkeet oikein hyvin mun ollessa kyykyssä, mutta seisoessani alkaa Vili hämmentyä ympäröivistä ärsykkeistä ja liikkeiden tekeminen heikkenee. Mun ollessa maantasossa annan samalla kuulemma Vilille rohkaisua temppujen tekoon, mutta seistessäni alkaa Viliä jännittää. Voi pikkusta... :)

Musiikin tahdissa improvisoiminen oli myös meille vielä todella vaikeaa, koska kontakti Vilin kanssa pätkii niin paljon. Kyllä mä jotain koitin jammailla, varmasti huisin hienon näköistä. :D Musiikin tahtiin liikkuminen on Vilille vielä outoa, ja se alkaakin haukkua hieman enemmän musiikin soidessa. Sitä onneksi treenataan nyt jatkossa joka kurssikerta ainakin treenien alussa. :)

Eilen opeteltiin siis liittämään kaksi liikettä yhteen kolmannen liikkeen avulla. Tällaisia sarjoja treenattiin:

1. Seuraamisen ja pujottelun yhdistäminen. Jokainen sai itse keksiä yhdistävän liikkeen, meillä se oli ohjaajan ympärimeno. Eli ensin pujotellaan haluttu määrä, koira menee ohjaajan ympäri, josta aloitetaan seuraaminen.

2. Ympärimeno ja aliseuraaminen. Tätä ei muuten yhdistettykään kolmannella liikkeellä, vaan nuo kaksi liikettä saa sujuvasti liitettyä suoraan toisiinsa. Eli koira pyörähtää ohjaajan ympäri ja menee jalkojen väliin, josta aloitetaan aliseuraaminen. Seuraamisesta siirrytään seuraavaan liikkeeseen taas ympärimenon avulla.

Olen kyllä ihan täysin hurahtanut tähän koiratanssiin. :D Kiva laji siinäkin mielessä, että sitä voi treenata oikeastaan missä vain. Agility kun on siitä hankalaa, että kotona treenatessa pitäisi omistaa esteet ja piha esteitä varten. :/ Nyt sitten olenkin miettinyt sopivaa musiikkia koreografiaa varten. On muuten yllättävän vaikeaa touhua! Vielä en ole löytänyt ainuttakaan, joka olisi huippuhyvä.  Etsintä siis jatkuu. :)

Mitenköhän kontaktia voisi parantaa? Ainakin varmasti ryhmässä treenaamiseen totuttelu auttaa ajan kanssa. Lisäksi lenkeillä olen palkannut Viliä ahkerasti aina, kun se katsoo mua silmiin. Tuntuu, että se on hieman auttanut.

Mukavaa viikon jatkoa! :)

Temppupäiväkirja, osa 2

Koiratanssitemppujen treenaaminen sen kuin jatkuu. Nyt siis takana kaksi kertaa. Viime kerralla käsiteltiin seuraavia temppuja:

1. Tassun antaminen normaalisti ja ihmisen jalkoihin. Eli siis jälkimmäisessä koira antaa normaalisti molempia tassuja vuorotellen, mutta ihmisen käden sijaan jalkoihin. Tämä oli meille jo tuttu temppu. Vili antaa oikeaa tassua käskyllä "Tassu" ja vasenta käskyllä "Toinen". Sama käskysana toimii sekä käteen että jalkaan. Tätä temppua pääsimme ihan näyttämäänkin muille ryhmäläisille ja hienosti meni! Olin minä vaan niin ylpeä tuosta väkkähäärästä. :) Tästä variaationa koiran voi opettaa antamaan tassua myös niin, että ihminen kääntyy selin koiraan ja ojentaa jalkoja taaksepäin. Eli sama kuin aiempi tassujen anto jalkoihin, mutta nyt vain toisinpäin.

2. "Väli": Koira menee takaa ihmisen jalkojen väliin (ihminen seisoo leveässä haara-asennossa) niin, että pää on ihmisen jalkojen kohdalla. Tämä onnistuu tällä hetkellä meiltä namilla johdattamalla, eli vahvistusta tarvitaan vielä :)

3. "Välissä": Edellisen tempun jatko: Koiran ollessa ihmisen jalkojen välissä, aletaan kävellä eteenpäin siten, että koira seuraa edelleen jalkojen välissä. Tästä hyvä variaatio on kulkea myös taaksepäin.

4. "Peruuta": Koira peruuttaa joko niin, että ihminen kävelee koiraa vastaan samalla (eli siis avustaa peruuttamisessa) tai niin, että koira osaa peruuttaa ihmisen seisoessa paikallaan. Tämän tempun Vili osaa jo avustettuna (opeteltiin tempun "Seinä" yhteydessä). Yksin peruuttamisen treenaaminen onkin sitten jo huomattavasti vaikeampaa. Pari askelta jo tosin sujuu Vililtäkin, kun treeneissä kokeiltiin. Vahvistusta siis tarvitaan vielä. :)

5. Erilaiset hypyt: Koira voi hypätä käsistä muodostetun renkaan läpi, jalan yli, käsivarren yli jne jne. Pitääköhän kaikkiin keksiä oma käskysana? Toisaalta liikkeet vaativat myös ihmisen liikkumista (jalan yli hypyssä ihminen toisen polven varassa maassa, toinen jalka suorana maata vasten jne), joten se ehkä riittänee koiralle käskyksi?

6. Erilaiset loppuasennot: Koiratanssi päättyy tietenkin aina jonkinlaiseen loppuasentoon. Näitä voi olla mm.: omistaja kyykyssä ja koira nojaa etutassuilla omistajan reisiin (meillä käskysanana "Päälle"), koira tulee nojaamaan molemmilla etutassuilla ihmisen käsivarteen (ison koiran kanssa helpompi, pienen koiran kanssa vaatii ihmisen kyykistymistä), koira hyppää ihmisen syliin jne jne mitä ikinä. Me ollaan harjoiteltu loppuasentona nyt Vilin hyppäämistä mun selän päälle! Eli olen itse kontillani maassa ja Vili hyppää selkäni päälle seisomaan kaikilla neljällä tassulla ja pysyy siellä, kunnes annan käskyn "Alas". Tässä hypyssä käskynä on "Selkä".

Tässä taisi olla kaikki viime kerran temput. Edellisessä postauksessa mietin jalkojen välistä pujottelulle käskysanaa, kun käsky "Pujo" on käytössä jo agilityn kepeissä. Noh, päätin, että käskysana on "Pujottele", vaikka on kovin sama kuin agin käsky. Pääasiallisena vihjesananahan tuossa tempussa toimii mun liike eli ison askeleen ottaminen eteenpäin.

Mutta sitten vähän muutakin kuin vain temppuilua. Eilen varmistui meidän muutto uuteen kämppään 1.7.. Saatiin oikein ihana asunto vähän keskustaa kauempaa. Jospa vihdoin löytyi kämppä, jossa munkin keuhkoilla ja allergioilla pystyy asumaan vuotta kauemmin. Toiveet on ainakin suuret, sillä kyseinen talo on rakennettu viime vuoden maaliskuussa, kaikki on siis täysin uutta ja loistavassa kunnossa. Ei tällaista jatkuvaa muuttoa jaksa kukaan... Tosiaan viimeksi muutettiin helmi-maaliskuun taitteessa, ja nyt edessä taas pakkaaminen ja muutto.. Sitä ennen muuttotahti on ollut asunto/per vuosi/puoltoista vuotta. Hohhoh.. Noh, onneksi tänä kesänä todennäköisesti tapahtuu jotain aivan ihanaa, mutta siitä en kerrokaan ihan vielä. :)

Mukavaa kesän alkua kaikille! Täällä aletaan pakkaamaan....

PS. Olen aloittanut elämäni ensimmäisen huonekaluprojektin: tuunaan vanhasta punertavapuisesta lipastosta kiiltävän mustan. Tällä hetkellä lipasto on kertaalleen hiottu ja pintamaalattu. Sitten pitäisi sutaista hienolla hiekkapaperilla pintamaalia ja maalata mustalla kahteen kertaan. Siitä tulee muuten hieno! Aion saada sen valmiiksi nyt ennen muuttoa, ettei tarvii sitten uutta asuntoa heti alkaa sotkea. Mutta, tänäänhän mulla alkoi varmuudella piiiiitkä kesäloma, joten eihän mulla ole kun aikaa. :) Laittelen tänne sitten joskus kuvia valmiista lipastosta. :)

Terkuin Sini