Agility-Vili

Vili on tosiaan aloittanut agilityn n. kuukausi sitten, ja olenkin siitä tänne muutamaan otteeseen kirjoitellut. Edellisellä kerralla saatiin treeneihin kuvaaja mukaan! Itseä oikein yllätti, kuinka korkealle Vili hyppää hyppy-esteellä. Tai no, toisaalta... Vilin yksi monista lempinimistä on Vili Vieteri. :P

Keinukin on mennyt alusta saakka oikein hyvin, hyvä kun itse pysyn perässä! :D

Hyppy!

Keinu!

Heips taas!

Oltiin tuossa koko porukalla kyläilemässä viikon verran. Kuvia tuli otettua suhteellisen runsaasti, muistaakseni n. 250! :P Oli ihan mukava viikko, vaikka toisaalta oli kiva myös palata kotiin. Tosin, mun kämpässä on menossa kylpyhuoneremontti, joka valmistuu ehkä ens viikolla. Tämä tarkoittaa sitä, että kylpyhuonetoiminnot tulee suorittaa kaks kerrosta alempana olevassa asunnossa, joka on myös kosteusvaurion takia remontissa. Hiphei. Varsinkin yöllä unissakävelytaipumusta omaavana järjestely ei ole kovinkaan kiva. Noh, kohta se on kuitenkin toivottavasti ohi. Mutta jotain hyvää kuitenkin: mun kylppäriin laitetaan MUSTAT lattiakaakelit!! Remonttimiehen mukaan siitä tulee oikein moderni kylppäri :P :P Laittelenpa tänne kuvia, kunhan se nyt ensin valmistuu. Uijuijui! :D

Vili kävi vierailupaikassa myös uimassa uusien pelastusliivien kanssa. Vähän jännitin mitä poika liiveistä tykkää, mutta eihän ne häirinny sitä ollenkaan! Tosin vesi taisi olla vähän kylmää, kun rannalle alko olla hirveä kiire. Häntä ainakin on terhakkaasti pystyssä! :P

Vili uimassa, päällä Hurtan pelastusliivit.

Vili kävi myös temmeltämässä metsässä. Varvikossa oli kiva hyppiä:

"Katsokaa, mä osaankin hyppiä näin hienosti! Mähän olen jo kunnon agilitykoira!"

Vierailupaikassa oli viikonloppuna myös agilityn sm-kisat. Pitihän niitä sitten mennä katsomaan, vaikka satoikin välillä aika rankasti. Vili sai tuliaisiksi kolme pientä vinkuvaa tennispalloa sekä lampaan kuivattua päänahkaa. Päänahat ei ole maistunu vielä tähän mennessä, mutta tennispallot on oikein kivoja. Käytiin yksi myöhäinen ilta vähän urheilukentällä leikkimässä:

"Mä osaankin kantaa hienosti palloa suussa! Enkä muuten varmana anna tätä teille, vaikka kuinka yrittäisitte! :P"

 Kuvaan pääsi myös vieraspaikan ympäröivä upea luonto. Olen kauan halunnut koittaa kuvata koskea, ja nyt siihen oli kerrankin mahdollisuus. Pitkällä valoitusajalla vedestä tulee aika hienon utuisen näköistä:

Lisää kuvateksti

Kuvassa Luonetjärvi ja kaksi telkkää. Aika herkkä kuva vai mitä? :)

Olen pienestä saakka tykännyt tupasvilloista. Niissä on vain jotain niin kaunista:

Tupasvilloja.

 Tässä vielä muutama luontokuva lisää. Suopursu ja mänty hieman oudommasta kuvakulmasta:

Mukavaa ja rentouttavaa Juhannusta kaikille! Olkaahan varovaisia, mikäli mieli veden ääreen halajaa. :)

Mieli maassa...

Tänään on taas ollut vähän kurjempi päivä: mieli on maassa ja väsyttää kamalasti. Aivot laukkaa huonoissa mietteissä ja näin noidankehä on valmis. Kunpa osaisin unohtaa ne muistot, jotka tekevät olostani vaikean. Miksi en voi päästää niistä irti, miksi vatvon ja vatvon vanhoja asioita? Okei, paskaa on tapahtunut liikaa ja sitä tulee tapahtumaan vastedeskin - tosin kunpa ei yhtä pahaa. Tuokin on yksi ongelmani: pohdin liiaksi tulevaisuuttani. Mitä jos tulevaisuus on samanlainen kuin menneisyyteni? Mitä jos elämäni uraa ei pystykään kääntämään edes hieman positiivisemmaksi?

En kuitenkaan voi enkä halua jäädä rämpimään näihin ajatuksiin. Siitä ei ainakaan seuraa mitään hyvää, mitään positiivista. Kunpa vain oppisin selviytymään tässä elämässä, keskittymään niihin mukaviin juttuihin. Millä keinoin tämä onnistuisi? Haluan olla positiivinen, oppia huonoista kokemuksista, mutta myös pystyä jättämään ne menneisyyteen.

Tänään on pohtimuspäivä. Välillä tuntuu, että olisi helppo olla ajattelematon pintaliitäjä. Mennä juoksisi elämänsä läpi turhia murehtimatta.... tai no, en ehkä sittenkään. Välillä tuntuu, että haluaisin aloittaa kaiken alusta. Unohtaa kaikki huonot muistot ja alkaa kerätä uusia tilalle. Ja viimeisen vuoden aikana hyviä uusia muistoja jo onkin kerääntynyt. Toisaalta, en olisi minä ilman menneisyyttäni, mutta miksi kaikki on pitänyt oppia kantapään kautta?

Kasvaako kuolleen tilanne aina jotain uutta?