Kiva päivä, pitkästä aikaa hyvä olo.

Tänään oli aamun apeudesta huolimatta hyvä päivä. Olen voinut useamman viikon aika surkeasti, mieli kulkee pohjamudissa. Elämässä on tuntunut olevan pääasiassa vain ongelmia ongelmien perään.

Nyt kuitenkin on viime aikoina tuntunut terveyden olevan sen verran parempi, että uskalsin vuoden tauon jälkeen käydä KIIPEILEMÄSSÄ! Samalla tuli tsekattua Jyväskylän Boulderpaja: http://boulderpaja.fi/info/. Suosittelen paikkaa kaikille oikein lämpimästi. Reittejä löytyy helposta (vaikeusasteeltaan 4) aina tajuttoman vaikeaan. Seinät on pystysuorasta todella negatiiviseen, lähes kattomaiseen kulmaan. Porukka tuntuu myös olevan aika rentoa ja mukavaa. :)

Tuli kyllä todella hyvä olo, kun pääsi pitkästä aikaa apinoimaan seinälle. Tosin nyt kyllä särkee kaikki paikat aika huolella ja sormesta löytyy aikamoinen rakko... :P Boulderoinnissa on se iso hyvä puoli, et sitä voi tosiaan tehdä myös yksin - varmistusta ei tarvita "matalien" korkeuksien vuoksi. Tällöin kiipeemässä voi käydä just sillon kun itselle sopii, eikä tarvii yrittää saada kaveria mukaan. Loistavaa!

Tänään tuli myös Kelalta päätös opintolainavähennyksestä. Olen siis suorittanut maisterin tutkinnon määrätyssä ajassa, ja saan näin huiman vähennyksen opintolainaan. Kerrankin Kela tekee jotain hyvääkin!

Vili on myös sopeutunut oikein hyvin nukkumaan poikakaverini luona. Tämä on siis aika uusi kokeilu vielä. Aluksi jännitti, mutta nyt olen todella iloinen asiasta. :)

Tänään on siis hyvä päivä. Mulla on hyvä olo. Olen löytänyt vihdoin ja viimein itselleni todella kivoja harrastuksia, jotka eivät ole riippuvaisia toisista ihmisistä. Se on mulle tärkeää, et voin harrastaa just sillon kun itse haluan.

Haluankin listata mieltä piristäviä asioita, jotta muistaisin ne silloinkin, kun mieli ei löydä siltaa joen yli vaan vajoaa jokaiseen pohjakuoppaan. Muistaisin, mikä saa mut hyvälle mielelle. PMMP:n biisin "Korkeasaari" mukaisesti. :)

Mieltä piristävät asiat:

1. Vihdoinkin pääsen taas kiipeämään ja löysin boulderoinnin, jota voi harrastaa yksinkin. Sieltä voi kuitenkin saada myös juttelukavereita, tänäänkin yksi mukava tyttö tuli juttelemaan mun kanssa. Mulla on aina ollut isoja ongelmia kavereiden saamisen kanssa, olen aika yksinäinen tyyppi. Tuo tuntuikin siis aika hyvältä. Jutteluaiheet ei lopu kesken, kun molemmat on kiinnostunut samasta asiasta. :) Tota kautta vois löytää ihan oikeesti kavereitakin.

2. Valokuvaus. Tuntuu, että olen tässä ihan hyvä. Kerran viikossa on myös kuvauskurssi, jossa taitoja pääsee kehittämään. Tämäkin on harrastus, jota voi tehdä yksin. Tosi kiva homma. :)

3. Vilin kanssa touhuaminen. Se on kyllä sellanen vilpertti, joka saa hymyn huulille, vaikka olis huonompikin olo.

4. Läheiset ihmiset.

5. Hyvä musiikki.

6. Hyvä ruoka.

7. Hyvät elokuvat ja tv-sarjat. Greyn anatomia palasi taas tauolta ja Walking Deadin kolmas kausi on ollu ihan huippu. :)

8. Kodin sisustaminen. Kauniit asiat ympärillä saa olonkin paremmaksi.

9. Käsityöt.

10. Tulevan joulun suunnitteleminen.

11. Mitähän muuta... Kaikki ei nyt varmasti tule edes mieleen, pitää täydentää listaa jatkossa. :)

Kun vaan muistaisi, että niistä huonoista oloista pääsee ylös ainakin edes hetkeksi.

PS. Edellisessä postauksessa mainitsin Valon kaupunki -tapahtumasta. Osallistuin tapahtuman valokuvauskilpailuun ja VOITIN SEN! Mitääh. :D Osallistuin vain kilpailun arvonnan takia, jos siitä ois vaikka saanu jotain kameratavaraa. Noh, oli aika yllätys sitten koko hässäkän voittaminen. :) Tuolta löytyy voittokuva ja muutakin infoa kilpailusta: Valon varjopuoli -kilpailu.

Tervehdys taas!

Jospa sitä pitkästä aikaa lisäilisi tännekin muutaman uuden kuvan. Kävin tuossa toissapäivänä kuvailemassa niin keskustassa kuin myös luonnossakin. En ole aiemmin keskustassa pahemmin kuvaillut, ja vielä ruuhka-aikaan. Kynnys oli yllättävän korkea. Mutta tässä muutama kennolle tarttunut kuva:

Rautaviidakko

Hetki kiireessä.

Tuomiojärveltä puolestaan mukaan tarttui ainakin tällainen kuva:

Syksy <3

Aloitin ensi kevääseen saakka kestävän Digikuvauksen perusteet -kurssin pari viikkoa sitten. Saa nähdä mitä kaikkea siellä oppiikaan! Nyt ainakin tuntuu tietämyksen jo kasvaneen kahden kerran aikana.

Ensi viikon perjantaina Jyväskylässä käynnistyy Valon kaupunki -tapahtuma. Pakkohan se on mennä kuvaamaan erilaisia tapahtumia ja  valotaideteoksia! :D Vielä on vain aika auki tuo valojen kuvaaminen pimeällä. Tarviiko siihen jotain erikoista tekniikkaa?

Kukkia!

Olen ollut aina ihan hirveä kasvihullu. Viherkasveja, kukkia..... :D Otinpa sitten muutamasta kukasta kuvan:

Ensin parvekkeeltani lobelia ja timanttikukka:

Sitten vähän muualtakin...

Ruusu

Metsäkurjenpolvi

Tähtimeri (oikeaa nimeä en tiedä)

Ihanaa, kun vihdoin ja viimein on tullut kunnon kesä. Johan sitä on odotettukin. Tänään ollaan lähdössä soutelemaan ensimmäistä kertaa taloyhtiön veneellä. Vilikin pääsee mukaan, kun pikkusella on omat pelastusliivitkin! :P Aikas jees. :)

Agility-Vili

Vili on tosiaan aloittanut agilityn n. kuukausi sitten, ja olenkin siitä tänne muutamaan otteeseen kirjoitellut. Edellisellä kerralla saatiin treeneihin kuvaaja mukaan! Itseä oikein yllätti, kuinka korkealle Vili hyppää hyppy-esteellä. Tai no, toisaalta... Vilin yksi monista lempinimistä on Vili Vieteri. :P

Keinukin on mennyt alusta saakka oikein hyvin, hyvä kun itse pysyn perässä! :D

Hyppy!

Keinu!

Heips taas!

Oltiin tuossa koko porukalla kyläilemässä viikon verran. Kuvia tuli otettua suhteellisen runsaasti, muistaakseni n. 250! :P Oli ihan mukava viikko, vaikka toisaalta oli kiva myös palata kotiin. Tosin, mun kämpässä on menossa kylpyhuoneremontti, joka valmistuu ehkä ens viikolla. Tämä tarkoittaa sitä, että kylpyhuonetoiminnot tulee suorittaa kaks kerrosta alempana olevassa asunnossa, joka on myös kosteusvaurion takia remontissa. Hiphei. Varsinkin yöllä unissakävelytaipumusta omaavana järjestely ei ole kovinkaan kiva. Noh, kohta se on kuitenkin toivottavasti ohi. Mutta jotain hyvää kuitenkin: mun kylppäriin laitetaan MUSTAT lattiakaakelit!! Remonttimiehen mukaan siitä tulee oikein moderni kylppäri :P :P Laittelenpa tänne kuvia, kunhan se nyt ensin valmistuu. Uijuijui! :D

Vili kävi vierailupaikassa myös uimassa uusien pelastusliivien kanssa. Vähän jännitin mitä poika liiveistä tykkää, mutta eihän ne häirinny sitä ollenkaan! Tosin vesi taisi olla vähän kylmää, kun rannalle alko olla hirveä kiire. Häntä ainakin on terhakkaasti pystyssä! :P

Vili uimassa, päällä Hurtan pelastusliivit.

Vili kävi myös temmeltämässä metsässä. Varvikossa oli kiva hyppiä:

"Katsokaa, mä osaankin hyppiä näin hienosti! Mähän olen jo kunnon agilitykoira!"

Vierailupaikassa oli viikonloppuna myös agilityn sm-kisat. Pitihän niitä sitten mennä katsomaan, vaikka satoikin välillä aika rankasti. Vili sai tuliaisiksi kolme pientä vinkuvaa tennispalloa sekä lampaan kuivattua päänahkaa. Päänahat ei ole maistunu vielä tähän mennessä, mutta tennispallot on oikein kivoja. Käytiin yksi myöhäinen ilta vähän urheilukentällä leikkimässä:

"Mä osaankin kantaa hienosti palloa suussa! Enkä muuten varmana anna tätä teille, vaikka kuinka yrittäisitte! :P"

 Kuvaan pääsi myös vieraspaikan ympäröivä upea luonto. Olen kauan halunnut koittaa kuvata koskea, ja nyt siihen oli kerrankin mahdollisuus. Pitkällä valoitusajalla vedestä tulee aika hienon utuisen näköistä:

Lisää kuvateksti

Kuvassa Luonetjärvi ja kaksi telkkää. Aika herkkä kuva vai mitä? :)

Olen pienestä saakka tykännyt tupasvilloista. Niissä on vain jotain niin kaunista:

Tupasvilloja.

 Tässä vielä muutama luontokuva lisää. Suopursu ja mänty hieman oudommasta kuvakulmasta:

Mukavaa ja rentouttavaa Juhannusta kaikille! Olkaahan varovaisia, mikäli mieli veden ääreen halajaa. :)

Mieli maassa...

Tänään on taas ollut vähän kurjempi päivä: mieli on maassa ja väsyttää kamalasti. Aivot laukkaa huonoissa mietteissä ja näin noidankehä on valmis. Kunpa osaisin unohtaa ne muistot, jotka tekevät olostani vaikean. Miksi en voi päästää niistä irti, miksi vatvon ja vatvon vanhoja asioita? Okei, paskaa on tapahtunut liikaa ja sitä tulee tapahtumaan vastedeskin - tosin kunpa ei yhtä pahaa. Tuokin on yksi ongelmani: pohdin liiaksi tulevaisuuttani. Mitä jos tulevaisuus on samanlainen kuin menneisyyteni? Mitä jos elämäni uraa ei pystykään kääntämään edes hieman positiivisemmaksi?

En kuitenkaan voi enkä halua jäädä rämpimään näihin ajatuksiin. Siitä ei ainakaan seuraa mitään hyvää, mitään positiivista. Kunpa vain oppisin selviytymään tässä elämässä, keskittymään niihin mukaviin juttuihin. Millä keinoin tämä onnistuisi? Haluan olla positiivinen, oppia huonoista kokemuksista, mutta myös pystyä jättämään ne menneisyyteen.

Tänään on pohtimuspäivä. Välillä tuntuu, että olisi helppo olla ajattelematon pintaliitäjä. Mennä juoksisi elämänsä läpi turhia murehtimatta.... tai no, en ehkä sittenkään. Välillä tuntuu, että haluaisin aloittaa kaiken alusta. Unohtaa kaikki huonot muistot ja alkaa kerätä uusia tilalle. Ja viimeisen vuoden aikana hyviä uusia muistoja jo onkin kerääntynyt. Toisaalta, en olisi minä ilman menneisyyttäni, mutta miksi kaikki on pitänyt oppia kantapään kautta?

Kasvaako kuolleen tilanne aina jotain uutta?

Ensimmäinen agiliitely!

Tänään käytiin Vilin kanssa ensimmäistä kertaa agilityssä. Tai oikeastaan toista kertaa, ensimmäistä kertaa oltiin kaksi vuotta sitten, mutta elämäntilanteen takia jäi kurssi silloin kesken. Aluksi Vili pelkäsi ja jännitti koko touhua ihan täysillä: haukkui melkein kaikelle ja hilseili todella paljon. Aika jännä sinällään, koska koirapuistossa Vilillä menee aina ihan hyvin. Nyt jostain syystä tilanne oli aivan toinen, ehkä siksi, koska kaikki koirat oli kiinni. Kaipa se vois vaikuttaa asiaan..?

Noh, alettiin kuitenkin koittamaan esteitä. Ensimmäisenä oli vuorossa rengas. Siinä vaiheessa Vili oli vielä niin jännittynyt, ettei pikkuisella ollu korvia mukana ollenkaan. Kyllä se renkaan läpi meni, mutta aika mielenkiintoisella möyrintätaktiikalla. :D Toisena koitettiin pituushyppyä. Se alkoi sujua vähän paremmin, tosin parhaassakin suorituksessa kynnet vähän raapi estettä. Mut se oli jo hieno juttu. :)

Kolmantena oli vuorossa keppien pujottelu. Aluksi Vili ei kuunnellut yhtään, hillui sinne tänne. Onneksi hetken koittamisen jälkeen Vili huomasi mitä koitin sillä teettää ja meni kuin menikin koko keppipötkön! Uijuijui! Varsinkin noissa kepeissä huomasin ohjaajan vaikutuksen: kädellä pitää osata oikeasta suunnasta ja oikealla hetkellä palkata koiraa, jotta homma sujuu. Seuraavana oli vuorossa tavallinen hyppy, joka meni hetken päästä ihan ok.

Viimeisinä esteinä oli keinu ja putki. Vähän jännäsin etukäteen, koska nuo on radan vaikeimpia esteitä. Vaan mitä turhia! Vili meni keinun oikein hienosti, jopa niin vauhdilla, etten meinannut perässä pysyä! :D Putki ehkä jännitti minua eniten: sen kun kuvittelisi olevan pelottava Vilille. Noh, poika juoksi sen läpi kuin vanha tekijä! Ja putkea ei tosiaan ole koitettu koskaan ennen. Aluksi menin itse putken toiseen päähän ja kutsuin Viliä luokse. Lopussa Vili ei kaivannut enää mun huuteluja vaan lähti putken sisälle heti kun vaan käskin/päästettiin. :DKun Vili huomasi mun innostuksen sen hienosta putkitoiminnasta, innostui sekin hulluna: alkoi hyppimään ja pomppimaan sekä lipomaan mun kasvoja ihan hulluna. :D :D Hassu pieni. Olen kyllä tuosta pikkukamusesta todella ylpeä. Vili kyllä voitti pelkonsa ja hienostikin vielä! Agility tuo varmasti Vilille lisää varmuutta pelottaviin tilanteisiin.

Uskon tän harrastuksen vaikuttavan positiivisesti myös mun ja Vilin suhteeseen. Lisäksi harrastus on erityisen mielenkiintoinen siinä mielessä, että siinä pitää myös mun kehittyä: miten ohjaan koiraa, millä tavalla saadaan esteet parhaiten tehdyksi, mikä palkkio on Vilille paras ja vaikka mitä muuta. Innostus on ainakin nyt kova. :D Seuraavat treenit on viikon päästä. Kiva nähdä miten silloin meidän toiminta sujuu. :)

Agilityssä ei saa käyttää fleksiä, puolikuristavia pantoja eikä valjaita. Niinpä menomatkalla poikettiin Mustissa ja Mirrissä hihna- ja pantaostoksilla. Siellä kun oli nyt tarjouksetkin kanta-asiakkaille. Ostettiin sitten seuraavaa:

Vilin uusi agilitypanta. Aika blingbling! :D

Agilityhihna

En tosiaan käytä noita varmaankaan muuten kuin just treenatessa. Muuten käytössä on valjaat ja fleksi. Vaikka jotkut sanoo fleksin olevan vaarallinen, on se mun mielestä kuitenkin kätevä. Toki eihän sitä voi pisimmillään pitää ruuhkasella kävelytiellä, vaan sillon pidetään lyhyenä. Sit kun on paikassa, jossa ei muuta liikennettä ole, voi kätevästi antaa koiralle vähän enemmän liikkumatilaa.

Meidän taloyhtiöllä on oma soutuvene tuolla läheisellä järvellä. Ollaan menossa veneilemään tässä kesällä useampaan kertaan, joten ostin Vilille Hurtan pelastusliivit. Lisäksi Vili on löytänyt osittaisen vesipedon itsestään, joten liivit on siihenkin kätevät. Tällöin koiran ei tarvitse keskittyä pinnalla pysymiseen, vaan voi mennä ja uiskennella. Ja okei okei, väri on pinkki. Alennettujen pelastusliivien väreinä oli vain pinkki, neon keltainen ja neon oranssi. Joten, eiköhän se ois ollu yhtä tyttömäinen kaikilla noilla muillakin väreillä. :P :P

Vilin pelastusliivit.

Mukavaa kesänalkua kaikille! :)

#1 Your view today, #2 Words, #3 Viimeisin sisustushankinta - ja jotain muutakin

Taidanpä vielä tehdä pitkästä aikaa kolme kuvahaastetta. Ensimmäisenä olkoon Your view today. Tähän mielestäni sopii parhaiten seuraava kuva:

Tuomiojärvi 25.5.12

Tosiaan, kesän ensimmäiset päivät ovat saapuneet ja niistä on todellakin nautittu! <3 Ihana lämmin keli sekä loistava ja todellakin paras seura = voiko olla parempaa? :)

#2 Words

Mietin tässä yhtenä päivänä, miten voisin piristää makuuhuoneeni ilmettä seinien avulla. Ne kun loistivat lähes tulkoon tyhjyyttään. Noh, sain mielestäni aivan loistavan idean: alan kerätä jalkopäätyyn tekstejä ja kuvia, jotka jostain syystä minua puhuttavat positiivisella tavalla tai jotka ovat haaveitani, asioita, joita elämältäni haluan. Laitan nyt tähän haasteeseen useamman kuvan, en nimittäin osannut päättää, mikä näistä olisin parhain. Viimeinen teksti löytyy muista poiketen olkkarista.

"Saako nauraa, saako itkeä?"

Tämä kuva muistuttaa tunteiden ilmaisemisen tärkeydestä. Ihmisen pitää saada ilmaista tunteensa erityisesti oman lähipiirin edessä turvallisesti - oli sitten kyseessä lapsi tai aikuinen. Tietenkään mitä tahansa ei saa suustaan päästää, mutta mielestäni pitää olla jokin paikka, jokin porukka, jonka edessä voi näyttää niin huonot kuin hyvätkin tunteensa. Pitää saada niin itkeä kuin nauraakin, miltä sitten ikinä tuntuukin. Nyky-yhteiskunnassa tämä ei mielestäni ole niin selvä juttu. Mikäli ihmiselle on tapahtunut jotakin todella hienoa ja mukavaa, se pitäisi peittää toisilta - mitä jos he harmistuvat, kun heille itselleen ei ole käynyt samalla lailla? Saatika, jos kyseessä on negatiiviset tunteet! Ne pitäisi pitää visusti oman päänsä sisällä. Minä ainakin haluaisin, että minulle voisi kertoa molemmissa tilanteissa tunteistaan. Toivon myös, että saisin itse toimia näin, mikäli siihen tarvetta on. Iloitaan yhdessä, mutta autetaan myös hätätilanteissa! Elämä ei ole aina pelkkää juhlaa. Ja jos olisikin, ei ne kivat päivät varmaan tuntuisi enää niin kivoilta ilman, että joinakin päivinä elo on hieman vaikeampaa.

"Anna ja pyydä anteeksi! Virheiden tekeminen on elämää. Kenenkään ei tarvitse olla täydellinen."

Tämä asia on itselleni todella vaikea. Olen oman itseni suhteen todella pedantti, vaadin itseltäni paljon, usein jopa aivan liikaa. En salli itselleni virheitä, vaikka niitä paljon teenkin. Paljon sitten pyörittelenkin mielessäni näitä virheitä ja suomin itseäni. Ehkä vielä suurempi ongelma on siinä, etten kauhean helposti anna anteeksi muiden tekemiä pahoja virheitä. Tällaiset virheet liittyvät  usein ystävyyteen, luottamukseen, toisesta välittämiseen jne.. Tämä kuva löytyykin seinältäni juuri näistä syistä: haluan olla armollisempi niin itseäni kuin muitakin kohtaan. "Kenenkään ei tarvitse olla täydellinen."

"Kauan kesti ymmärtää / kuinka helppoa on / maailmaa parantaa: / Että jotain muistaa / ja jotain unohtaa, / että hymyilee / lapsen lailla / eikä pelkää rakastaa."

Tässä on yksi tämän hetken tärkeimmistä runoistani ja elämänohjeistani. Monet ehkä dissaavat Tabermannia, mutta mielestäni hän osasi kiteyttää moniin runoihinsa elämän tärkeimpiä ajatuksia. Elämässäni on tapahtunut pahoja asioita. Elämäni aikana olen voinut todella huonosti todella pitkään. Mutta näihin aikoihin on kuitenkin sisältynyt myös niitä hyviä juttuja, kauniita tekoja, kauniita ajatuksia, kauniita hymyjä. Minun pitää valita, mitä haluan muistaa ja mitä unohtaa, koska molempia en voi saada. Pahoista tapahtumista voi oppia paljon. Nämä opetukset kannataa muistaa, mutta mitä niillä huonoilla tapahtumilla sitten muuten tekee? Elämässä pitää mennä eteenpäin, ettei huku menneisyyteen.

Toisaalta olen myös huomannut miettiväni menneisyyden ohella myös ehkä liikaa tulevaisuutta. Pelkään mitä se tuo tullessaan. Tuoko se samoja juttuja kuin menneisyyteni minulle aikoinaan tulevaisuutena toi? Tässä tullaankin runon viimeiseen riviin: "Eikä pelkää rakastaa." Tulevaisuudesta emme voi onneksi tietää, murehti sitä kuinka paljon tahansa. Pitää uskaltaa rakastaa nykyisyyttä, sitä mitä on nyt. Vaikka menneisyys näyttääkin mustalta, jostakin pitää löytää lapsenusko tulevaan, että kaikki kuitenkin vielä menee hyvin. Haluan hymyillä lapsen lailla, haluan uskaltaa rakastaa, vaikka niin kovin se pelottaakin.

Tulipas kirjoitettua aika raskasta tekstiä... Ehkä tähän loppuun olisikin hyvä hieman keventää tunnelmaa näin viikonlopun ja kesän alkamisen kunniaksi. :) Siispä, kolmas haaste:

#3 Viimeisin sisustushankinta

Kuvan viimeisin sisustushankinta on tuo ihana vihreä sammakko. En kylläkään hankkinut sitä itse, vaan äitini osti sen minulle. Iso lasivaasi on nimipäivälahja, kirsikankukka-oksa taas kirpputorilöytö. Lasipurkissa on kärsimyskukan oksa juurtumassa. :)

Kävin tällä viikolla ostoksillakin. Mukaan tarttui mm. tuo alla oleva laukku. Mä taidan olla aikamoinen laukkufanaatikko. Jollakin kummallisella tavalla löydän aina täydelliset perustelut jokaisen laukun pakolliseen hankintaan. Katsokaa nyt tuotakin! Pakkohan se oli saada, kun oli vielä niin halpakin! :D :D

 
Seuraavaan kertaan! :)

P.S. Kaksi ensimmäistä haastetta ovat täältä ja viimeinen täältä.

Hulinapäiviä!

Tässäpä on vierähtänyt mukavat kolme päivää. Energiaa on ollut ehkä vähän jopa liiaksikin saakka. Noh, ei se mitään! :P

Vilikin on päässyt nauttimaan ihanista ensimmäisistä kesäpäivistä. Ollaan käyty kuvailemassa tuossa rannalla, syöty ulkona... Tänään otettiin koko porukalla aurinkoa läheisellä laiturilla. Vili kävi myös kahlaamassa/uimassa! Tai siis... Vili lähtee mun perään, jos lähden kahlailemaan. Jossakin vaiheessa on sitten vain pakko alkaa uimaan, kun tassut ei yllä enää pohjaan saakka. :D Kovasti se yrittää samalla aina mun syliin...

Vilistä huomaa kyllä todella selvästi venäjäntoylle ominaisen piirteen: se on täysin leimautunut muhun. Venäjäntoythan usein leimautuu voimakkaasti yhteen ihmiseen. En saisi lähteä mihinkään ilman sitä tai alkaa hirveä itku. Samoin sitten tuo uiminen: mukaan on pakko lähteä, vaikkei VIli muuten vedessä oikein viihdy. Tämä on toisaalta kamalan hellyyttävä piirre, toisaalta harmittaa Vilin puolesta, kun pikkunen joutuu sitten stressaamaan yksin jäätyään. :/ Noh, ainakin kesäpäivinä Vilin oloa on helppo viilentää, kun sen saa niin helposti veteen...

Kyllä vaan me molemmat taidetaan nauttia enemmän kesästä kuin muista vuodenajoista. :)

Vili valppaana.

Vili on muuten nyt syönyt n. viikon verran täysin barfia. Vilin silmät on aiemmin nappula-aikana ollut vetistävät ja rähmäiset. Nyt aivan selvästi tämä ongelma on helpottanut! Silmiin ei ole enää tullut pitkiä rähmärihmoja eivätkä silmät ole enää niin vetiset. Tästä oireesta olen muuten joskus lukenutkin. Se on ilmeisesti aika yleistä nappulaa syötettäessä. Ja haluan tässä vielä korostaa, että Vilin ruoka on ollut laadukasta eläinkaupan nappulaa.

Olen suunnitellut Vilille ruoat aina kahdeksi viikoksi kerrallaan. Näin on helppo laskea, että pikkunen saa oikeanlaista ravintoa näiden kahden viikon aikana. Lisäksi sen  verran mahtuu ruokaa jemmaan pakkaseen. Laitankin tähän Vilin ruokasuunnitelman tältä ja seuraavalta viikolta. Tällä hetkellä vielä tutustutaan uusiin ruokiin, joten ruokavalio saattaa näyttää vähän yksipuoliselta. Ensi viikon jälkeen aletaan totuttautumaan taas uusiin makuihin. Tällä viikolla uutena tuli sikamix, kanamix (lähinnä tämän sekoituksen maksa-osa, muuten kana/broileri on tuttua), puuro ja kasvikset. Myös broilerin siivet on Vilille uusi juttu, tosin muita broilerin osia poika on jo syönyt ennenkin. Mutta tässäpä suunnitelma:

22.5.-3.6.12

Ti: soseutettu lohi, broilerin siipi
Ke: kanankaula, sikamix
To: broilerin sydän, Yrjölän puuro, rypsiöljyä, broilerin siipi
Pe: Yrjölän puuro, kasvissose (lehtisalaatti, kurkku, porkkana, valkosipuli), sikamix, kananmuna, luu
La: Y.:n puuro, rypsiöljyä, kanamix, kanakaula, kuivattua mahaa
Su: Y.:n puuro, rypsiöljyä, broilerin sydämiä, luu, broilerin siipi

Ma: soseutettu lohi, Y.:n puuro, kanamix
Ti: sikamix, luu, kanankaula
Ke: kananmuna, Y.:n puuro, rypsiöljyä, kuivattua mahaa, broilerin siipi
To: Y.:n puuro, kasvissose, luu, broilerin sydämet
Pe: soseutettu lohi, broilerin siipi
La: Y.:n puuro, rypsiöljyä, kanamix, luu, kanankaula
Su: Y.:n puuro, sikamix, broilerin siipi

Tähän tulee sitten vielä lisäksi erilaiset koulutusnamit. Näillä siis mennään nyt, mutta toki Viliä pitää nyt seurata. Oikean ruokamääränhän saa selville oikeastaan vain kokeilemalla, suositukset on aina vain suuntaa-antavia. :)

Vilillä on hassu tapa istua sylissä. Se pistää toisen puolen tassut sylin omistajan toiselle jalalle ja toisen puolen tassut toiselle jalalle, kuten kuvasta näkyy:

Sylikoira

Siinä on sitten kiva tönöttää ja tutkiskella maailman menoa! :P

Tuolla läheisellä Tuomiojärvellä on Jyväskylän seurakunnan saari. Ne näköjään järjestää enemmänkin siellä menoja tai sitten vain kyytsäävät porukkaa saareen ja saaresta takaisin rannalle:

Kiveen on maalattu veneen lähtöajat eri viikonpäivinä...

...lisäksi kerrotaan, mihin aikaan päivän viimeinen vene lähtee.

 Vaikka en itse seurakuntaan kuulu, on tämä silti aika hauska juttu. :D

Mukavaa viikonloppua! :)

Enpäs ole hetkeen päivitellyt tätä blogia. Jospa sitä nyt alkaisi viimein piristyä, niin jaksaisi tännekin kirjoitella.

Olen siirtynyt Vilin ruokinnassa nyt täysin BARF:iin. Eilen pikkunen söi ensimmäisen annoksen kasvismössöä. Mössöön laitoin näin aluksi porkkanaa, lehtisalaattia ja kurkkua. Hyvin näytti maistuvan kera nautamössön ja piimän. :D Onhan tällaisessa ruokavaliossa oma työnsä (tiedon omaksuminen, ruokinnan suunnittelu ja ruokien valmistaminen), vaikka loppupeleissä tää on kuitenkin suhteellisen helppoa. Eikä nuo ruoat maksa yhtään sen enempää ainakaan Vilin kokoiselle pirpanalle kuin hyvälaatuinen eläinkaupan nappularuoka. En vaan halua enää nappuloita Vilille syöttää, ellei ole ihan pakko. Kuivamuonassa kuitenkin on ties mitä lisäaineita eikä ravitsemuksellinen puolikaan kovin hohdokas ole. Joten näillä mennään ja Vili ainakin tuntuu kiittävän! :P

Vaikka itsellä on nyt ollut huonompi kevät takana, on Vilillä kuitenkin ollut ilmeisen kivaa ja samalla myös piristänyt muakin: 

Vili kuuli hauskan jutun!

"Heiii, äläs kutitaaaaa!!!"

Siellä on muuten aika kesäinen ilma pihalla! Eiköhän se tästä taas iloksi muutu. :) Vili ainakin nauttii kesästä:

 

Pieni auringonottaja.

Joutsenia!

Käytiinpä taas Vilperin kanssa kuvailemassa tuolla rannassa. Vihdoin ja viimein bongattiin myös kauan kaivatut joutsenet! Siinäpä sitten vierähti pari tuntia ja 363 ruutua. :D Tässäpä muutama otos:

Ystävykset.

  

 

 

Omnomnomnomnom....!

*poseeraus*

Nukkumaan menossa. :)

"Mitä helkkaria toi mun kaveri oikein tekee?!"

On nuo kuvahaasteet vähän jääny tekemättä. Noh, ei kai se ole niin justiinsa, kun pihalta löytyy noin loistavaa kuvattavaa!