Meilläpäs alkoi tämän viikon tiistaina Keski-Suomen Kennelkerhon järjestämä koiratanssikurssi. :D Olipa muuten huippuhauskaa. :D Temppuina harjoiteltiin näin ensimmäisellä kerralla koiran pyörähtämistä itsensä ympäri, koiran pyörähtämistä ohjaajan ympäri, jalkojen välistä läpimenoa,jalkojen välistä pujottelua ohjaajan kävellessä sekä kahdeksikkoa ohjaajan jalkojen ympäri.
Lähinnähän tuo itse treenikerta meni kouluttajan kuunteluun, vaikkakin helpompia temppuja tehtiin myös Vilin kanssa. Meillä päätavoite treeneissä on kuitenkin Vilin sosiaalistaminen muihin koiriin: ettei se siis haukkuisi kuin syötävä, niin kuin viime kesän agilitytreeneissä. Vähän jännittikin ennen tiistain treenejä. Asiaa ollaan kuitenkin koko talven ja kevään treenattu ahkerasti ja voin ylpeänä sanoa, että hienosti meni! Vili kyllä alkoi haukkua useamman kerran, tunnin aikana ehkä viisi kertaa, mutta sain katkaistua sen parin haukunnan jälkeen. Kouluttaja kyselikin jokaisen taustoista ja kertoessani viime kesän haukkuseremonioista, hän ihmetteli, että eihän Vili mitään hauku. :D Työvoitto siis! :D Mutta ei pidä jäädä lepäämään laakereille, treenattavaa tämän asian suhteen on vielä paljon edessä.
Olenkin siis tuon kurssin osalta suunnitellut, että haukkumattomuutta treenataan treeneissä samalla kun mä kuuntelen ja katselen kouluttajan ohjeita. Lisäksi koitetaan tehdä tunnin aikana helpoimpia temppuja. Vaikeimmat jutut sitten treenaillaan vasta kotona kaikessa rauhassa ilman häiriötä. Jospa sitten joskus oltaisiin valmiita myös häiriölliseen treeniin. :) Pienin askelin, pienin askelin.
Ryhmän toinen kouluttaja vinkkasi pienen koiran tanssikoulutuksessa apuvälineeksi kosketuskepin. Silloin ei ohjaajan tarvitse kumarrella niin paljon johdattaessaan namilla koiraa uuteen temppuun. Ko. johdattamisen voi siis tehdä kosketuskepin avulla. Taidankin käydä joku päivä Mustissa ja Mirrissä tsekkailemassa tuollaisia keppejä. Nykyisellä kyykistelymenetelmällä nimittäin selkä ja reidet ottaa aika hyvin osumaa enemmän treenatessa.
Kirjoittelenpa tähän loppuun vielä muutakin kuin koiratanssihöpinää. Netissä jossakin minua vastaan tuli Jan Fennell sekä Amichien bonding -koulutusmenetelmä. Olenkin menetelmästä innostuneena lukenut Fennellin ensimmäisen kirjan ja toinen on menossa. Kolmas odottaa kaapissa. Ihana Vaajakosken kirjasto: sieltä löytyi kaikki kirjat samantien hyllystä! :) Kyseessä on siis menetelmä, jonka avulla omistajan johtajuutta vahvistetaan ilman alistamista tai väkivaltaa. Koira siis saadaan itse vapaaehtoisesti valitsemaan omistajansa johtajaksi. Ajattelin tästä menetelmästä kirjoittaa vielä kunnon postauksen, kunhan olen tuon toisen kirjan lukenut loppuun.
Olen nyt noin viikon ajan soveltanut Viliin kyseistä menetelmää. Se tuntuu todella toimivan! Toki mitään dramaattista muutosta ei voi odottaa näin lyhyen ajan sisällä, mutta selvää parantumista on havaittavissa. Mutta tosiaan, tästä lisää sitten omassa postauksessaan. :) Suosittelen Fennellin kirjoja lämmöllä! Ihana löytää menetelmä, jossa ei koiraa tarvitse eikä missään nimessä saakaan alistaa väkivalloin. Liian usein tuntuu, että menetelmät ovat turhan kovia ja koiria pakottavia.
Mukavaa viikonloppua kaikille!
 |
| Tänä kesänä Vili on koiratanssikoira! :D Kuvassa muuten näkyy joulukuusenneulasia selän päällä. Joku jäi kiinni kuusen tutkimisesta, kun ei muistanut ravistella itseään kunnolla. :D |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti