#1 Your view today, #2 Words, #3 Viimeisin sisustushankinta - ja jotain muutakin

Taidanpä vielä tehdä pitkästä aikaa kolme kuvahaastetta. Ensimmäisenä olkoon Your view today. Tähän mielestäni sopii parhaiten seuraava kuva:

Tuomiojärvi 25.5.12

Tosiaan, kesän ensimmäiset päivät ovat saapuneet ja niistä on todellakin nautittu! <3 Ihana lämmin keli sekä loistava ja todellakin paras seura = voiko olla parempaa? :)

#2 Words

Mietin tässä yhtenä päivänä, miten voisin piristää makuuhuoneeni ilmettä seinien avulla. Ne kun loistivat lähes tulkoon tyhjyyttään. Noh, sain mielestäni aivan loistavan idean: alan kerätä jalkopäätyyn tekstejä ja kuvia, jotka jostain syystä minua puhuttavat positiivisella tavalla tai jotka ovat haaveitani, asioita, joita elämältäni haluan. Laitan nyt tähän haasteeseen useamman kuvan, en nimittäin osannut päättää, mikä näistä olisin parhain. Viimeinen teksti löytyy muista poiketen olkkarista.

"Saako nauraa, saako itkeä?"

Tämä kuva muistuttaa tunteiden ilmaisemisen tärkeydestä. Ihmisen pitää saada ilmaista tunteensa erityisesti oman lähipiirin edessä turvallisesti - oli sitten kyseessä lapsi tai aikuinen. Tietenkään mitä tahansa ei saa suustaan päästää, mutta mielestäni pitää olla jokin paikka, jokin porukka, jonka edessä voi näyttää niin huonot kuin hyvätkin tunteensa. Pitää saada niin itkeä kuin nauraakin, miltä sitten ikinä tuntuukin. Nyky-yhteiskunnassa tämä ei mielestäni ole niin selvä juttu. Mikäli ihmiselle on tapahtunut jotakin todella hienoa ja mukavaa, se pitäisi peittää toisilta - mitä jos he harmistuvat, kun heille itselleen ei ole käynyt samalla lailla? Saatika, jos kyseessä on negatiiviset tunteet! Ne pitäisi pitää visusti oman päänsä sisällä. Minä ainakin haluaisin, että minulle voisi kertoa molemmissa tilanteissa tunteistaan. Toivon myös, että saisin itse toimia näin, mikäli siihen tarvetta on. Iloitaan yhdessä, mutta autetaan myös hätätilanteissa! Elämä ei ole aina pelkkää juhlaa. Ja jos olisikin, ei ne kivat päivät varmaan tuntuisi enää niin kivoilta ilman, että joinakin päivinä elo on hieman vaikeampaa.

"Anna ja pyydä anteeksi! Virheiden tekeminen on elämää. Kenenkään ei tarvitse olla täydellinen."

Tämä asia on itselleni todella vaikea. Olen oman itseni suhteen todella pedantti, vaadin itseltäni paljon, usein jopa aivan liikaa. En salli itselleni virheitä, vaikka niitä paljon teenkin. Paljon sitten pyörittelenkin mielessäni näitä virheitä ja suomin itseäni. Ehkä vielä suurempi ongelma on siinä, etten kauhean helposti anna anteeksi muiden tekemiä pahoja virheitä. Tällaiset virheet liittyvät  usein ystävyyteen, luottamukseen, toisesta välittämiseen jne.. Tämä kuva löytyykin seinältäni juuri näistä syistä: haluan olla armollisempi niin itseäni kuin muitakin kohtaan. "Kenenkään ei tarvitse olla täydellinen."

"Kauan kesti ymmärtää / kuinka helppoa on / maailmaa parantaa: / Että jotain muistaa / ja jotain unohtaa, / että hymyilee / lapsen lailla / eikä pelkää rakastaa."

Tässä on yksi tämän hetken tärkeimmistä runoistani ja elämänohjeistani. Monet ehkä dissaavat Tabermannia, mutta mielestäni hän osasi kiteyttää moniin runoihinsa elämän tärkeimpiä ajatuksia. Elämässäni on tapahtunut pahoja asioita. Elämäni aikana olen voinut todella huonosti todella pitkään. Mutta näihin aikoihin on kuitenkin sisältynyt myös niitä hyviä juttuja, kauniita tekoja, kauniita ajatuksia, kauniita hymyjä. Minun pitää valita, mitä haluan muistaa ja mitä unohtaa, koska molempia en voi saada. Pahoista tapahtumista voi oppia paljon. Nämä opetukset kannataa muistaa, mutta mitä niillä huonoilla tapahtumilla sitten muuten tekee? Elämässä pitää mennä eteenpäin, ettei huku menneisyyteen.

Toisaalta olen myös huomannut miettiväni menneisyyden ohella myös ehkä liikaa tulevaisuutta. Pelkään mitä se tuo tullessaan. Tuoko se samoja juttuja kuin menneisyyteni minulle aikoinaan tulevaisuutena toi? Tässä tullaankin runon viimeiseen riviin: "Eikä pelkää rakastaa." Tulevaisuudesta emme voi onneksi tietää, murehti sitä kuinka paljon tahansa. Pitää uskaltaa rakastaa nykyisyyttä, sitä mitä on nyt. Vaikka menneisyys näyttääkin mustalta, jostakin pitää löytää lapsenusko tulevaan, että kaikki kuitenkin vielä menee hyvin. Haluan hymyillä lapsen lailla, haluan uskaltaa rakastaa, vaikka niin kovin se pelottaakin.

Tulipas kirjoitettua aika raskasta tekstiä... Ehkä tähän loppuun olisikin hyvä hieman keventää tunnelmaa näin viikonlopun ja kesän alkamisen kunniaksi. :) Siispä, kolmas haaste:

#3 Viimeisin sisustushankinta

Kuvan viimeisin sisustushankinta on tuo ihana vihreä sammakko. En kylläkään hankkinut sitä itse, vaan äitini osti sen minulle. Iso lasivaasi on nimipäivälahja, kirsikankukka-oksa taas kirpputorilöytö. Lasipurkissa on kärsimyskukan oksa juurtumassa. :)

Kävin tällä viikolla ostoksillakin. Mukaan tarttui mm. tuo alla oleva laukku. Mä taidan olla aikamoinen laukkufanaatikko. Jollakin kummallisella tavalla löydän aina täydelliset perustelut jokaisen laukun pakolliseen hankintaan. Katsokaa nyt tuotakin! Pakkohan se oli saada, kun oli vielä niin halpakin! :D :D

 
Seuraavaan kertaan! :)

P.S. Kaksi ensimmäistä haastetta ovat täältä ja viimeinen täältä.