Ensimmäinen agiliitely!

Tänään käytiin Vilin kanssa ensimmäistä kertaa agilityssä. Tai oikeastaan toista kertaa, ensimmäistä kertaa oltiin kaksi vuotta sitten, mutta elämäntilanteen takia jäi kurssi silloin kesken. Aluksi Vili pelkäsi ja jännitti koko touhua ihan täysillä: haukkui melkein kaikelle ja hilseili todella paljon. Aika jännä sinällään, koska koirapuistossa Vilillä menee aina ihan hyvin. Nyt jostain syystä tilanne oli aivan toinen, ehkä siksi, koska kaikki koirat oli kiinni. Kaipa se vois vaikuttaa asiaan..?

Noh, alettiin kuitenkin koittamaan esteitä. Ensimmäisenä oli vuorossa rengas. Siinä vaiheessa Vili oli vielä niin jännittynyt, ettei pikkuisella ollu korvia mukana ollenkaan. Kyllä se renkaan läpi meni, mutta aika mielenkiintoisella möyrintätaktiikalla. :D Toisena koitettiin pituushyppyä. Se alkoi sujua vähän paremmin, tosin parhaassakin suorituksessa kynnet vähän raapi estettä. Mut se oli jo hieno juttu. :)

Kolmantena oli vuorossa keppien pujottelu. Aluksi Vili ei kuunnellut yhtään, hillui sinne tänne. Onneksi hetken koittamisen jälkeen Vili huomasi mitä koitin sillä teettää ja meni kuin menikin koko keppipötkön! Uijuijui! Varsinkin noissa kepeissä huomasin ohjaajan vaikutuksen: kädellä pitää osata oikeasta suunnasta ja oikealla hetkellä palkata koiraa, jotta homma sujuu. Seuraavana oli vuorossa tavallinen hyppy, joka meni hetken päästä ihan ok.

Viimeisinä esteinä oli keinu ja putki. Vähän jännäsin etukäteen, koska nuo on radan vaikeimpia esteitä. Vaan mitä turhia! Vili meni keinun oikein hienosti, jopa niin vauhdilla, etten meinannut perässä pysyä! :D Putki ehkä jännitti minua eniten: sen kun kuvittelisi olevan pelottava Vilille. Noh, poika juoksi sen läpi kuin vanha tekijä! Ja putkea ei tosiaan ole koitettu koskaan ennen. Aluksi menin itse putken toiseen päähän ja kutsuin Viliä luokse. Lopussa Vili ei kaivannut enää mun huuteluja vaan lähti putken sisälle heti kun vaan käskin/päästettiin. :DKun Vili huomasi mun innostuksen sen hienosta putkitoiminnasta, innostui sekin hulluna: alkoi hyppimään ja pomppimaan sekä lipomaan mun kasvoja ihan hulluna. :D :D Hassu pieni. Olen kyllä tuosta pikkukamusesta todella ylpeä. Vili kyllä voitti pelkonsa ja hienostikin vielä! Agility tuo varmasti Vilille lisää varmuutta pelottaviin tilanteisiin.

Uskon tän harrastuksen vaikuttavan positiivisesti myös mun ja Vilin suhteeseen. Lisäksi harrastus on erityisen mielenkiintoinen siinä mielessä, että siinä pitää myös mun kehittyä: miten ohjaan koiraa, millä tavalla saadaan esteet parhaiten tehdyksi, mikä palkkio on Vilille paras ja vaikka mitä muuta. Innostus on ainakin nyt kova. :D Seuraavat treenit on viikon päästä. Kiva nähdä miten silloin meidän toiminta sujuu. :)

Agilityssä ei saa käyttää fleksiä, puolikuristavia pantoja eikä valjaita. Niinpä menomatkalla poikettiin Mustissa ja Mirrissä hihna- ja pantaostoksilla. Siellä kun oli nyt tarjouksetkin kanta-asiakkaille. Ostettiin sitten seuraavaa:

Vilin uusi agilitypanta. Aika blingbling! :D

Agilityhihna

En tosiaan käytä noita varmaankaan muuten kuin just treenatessa. Muuten käytössä on valjaat ja fleksi. Vaikka jotkut sanoo fleksin olevan vaarallinen, on se mun mielestä kuitenkin kätevä. Toki eihän sitä voi pisimmillään pitää ruuhkasella kävelytiellä, vaan sillon pidetään lyhyenä. Sit kun on paikassa, jossa ei muuta liikennettä ole, voi kätevästi antaa koiralle vähän enemmän liikkumatilaa.

Meidän taloyhtiöllä on oma soutuvene tuolla läheisellä järvellä. Ollaan menossa veneilemään tässä kesällä useampaan kertaan, joten ostin Vilille Hurtan pelastusliivit. Lisäksi Vili on löytänyt osittaisen vesipedon itsestään, joten liivit on siihenkin kätevät. Tällöin koiran ei tarvitse keskittyä pinnalla pysymiseen, vaan voi mennä ja uiskennella. Ja okei okei, väri on pinkki. Alennettujen pelastusliivien väreinä oli vain pinkki, neon keltainen ja neon oranssi. Joten, eiköhän se ois ollu yhtä tyttömäinen kaikilla noilla muillakin väreillä. :P :P

Vilin pelastusliivit.

Mukavaa kesänalkua kaikille! :)